Hävettää ajatellakin omaa eilistä syömistä, joten jätän kertomatta, että päivän ainut ateria oli HEsburgerin Vares-ateria. Illalal söin kaksi karjalanpiirakkaa.

Mutta nyt tähän päivään! Turpea olo eilisestä painaa mieltä, ja tänään olen ottanut kevyesti. Tai miten sen nyt ottaa. Kaksi kuppia kahvia ja kuppi muroja.
Tänään piti alkuperäisen suunnitelman mukaan olla herkkupäivä, mutta kyllä se taisi olla eilen. Kaveri lohdutteli kyllä, että jos tosiaan en mitään muuta syönyt kuin vares-aterian ja pari kaljaranpiirakkaa, niin kalorimäärä pitäisi pysyä silloin  ns. kohtuutasolla. Mutta tällainen ruoan tarkkailu on osoittautunut hyväksi, ja tästä on hyvä edetä seuraavaan vaiheeseen, eli itse laihduttamiseen. Olen pohtinut erilaisia laihdutusvaihtoehtoja, mutta listan päällimäisenä on edelleen - liikunnan lisääminen. Olen myös huomannut oman epätasaisen ruokailurytmini, joten siihen on tultava muutos. Kunnon aamupala terästää päivää niin , ettei töissä tarvitse kärvistellä.

Eli, mitä minulle jää käteen:

- ruokailutottumukseni ovat sekaisin, pitäisi saada selvät säännöt milloin syön.
- liikuntaa pitää lisätä - aloita pienin askelin
- mittaa kehon ymäryysmittoja ja käy vaa'alla.
- älä ole liian ankara, anna kehityksen tulla rauhassa
 

Tästä se päivä alkaa taas =)

Tuhma minä, TUHMA MINÄ! Mutta mitä sille voi, kun mies tuo sänkyn kahvia ja kaksi croisanttia. Eihän siitä voi kieltäytyä. Hän ei kuitenkaan ole tietoinen siitä, että painonpudotusta on tiedossa. En halua luoda itselleni suorituspaineita.

No kahvikupin kanssa kuitenkin meni kaksi croisanttia jotka tarjoiltiin minulle. Sen jälkeen laiskasti nukahdin uudestaan sänkyyn ja heräsin vasta kun töihin pitää mennä. Ei, ei hyvä ollenkaan!

Töissä minua odottaa puurohiutaleet ja jogurtti!

Kyllä tästä pikkuhiljaa itsetutkistelun kautta löydän sopivan tasapainon ruokaan ja liikuntaan. Päiväkerrallaan.

Ahtauduin tänään farkkuihin ja väljään t-paitaan. En taida syödä kerralla tarpeeksi, kun jää jotenki valju olo mahaan ruokailun jälkeen.

Aamupalaksi (11.30) ahmin kahvia parikuppia sekä Rainbow hedelmämysliä. Katsoin paketin kyljestä että annoskoko on 45g, mutta kyllä tässä minun annoksessa taisi olla lähemmäs 70g. Kaloreita 45g annoksessa on 160! eli voin suoraan laskea ahmineeni jo sisääni 320g kaloreita. Taas nälkä, kahden aikaan piti saada taas jotain syötävää ja napaani upposi työpaikan jääkaappiin jäänyt hampurilainen. Ehei, en ota, mutta kiusausvoitti ja hampurilainen upposi poskiin ja samalla tuli elimistööni 296 kaloria.

Toisin sanoen, 170grammaa ruokaa on uponnut mahaani, mutta kaloreita on tullut 456g. Eikä mene aikaakaan kun on taas nälkä. Eli pitäisi kerralla syödä mukavasti, ettei taas parintunnin päästä ole nälkä. Vai onko se oikein, että syön parintunnin välein? Töissä ei tule tätä liikuntaa niin kovasti harrastettua.

Mitä työpäivän aikana kannattaa syödä? Skarppina pitäisi pysyä ja energiaakin pitäisi olla.

Halpa-Hallin alennusmyynti rekkejä tarkastellessani, huomasin etsiskeleväni isompia kokoja. Jokaisesta kivasta vaatteesta oli jäljellä "vain" S, M, L, XS, 38,40,42. Alkoi tympäsempään. Löysin viimein vaatteen joka oletukseni mukaan sopi päälleni ja riensin sovituskoppiin. Mutta verhon suljettuani huomasin jotain järkyttävää; nimittäin itseni peilistä. Näiden neljän vuoden aikana olen lihonnut, veltostunut ja tullut epämääräiseksi itsestä huolehtimattomaksi rasvamöykyksi. Vatsaroikkuu ja allis pullottaa. Silloin se iski: NYT ON TULTAVA MUUTOS! Läkerol-aski jäi hyllyyn ja lähdin tyhjin käsin kotiin.

Kaverilta tiedustellessani asiaa, hän kertoi, että on monasti miettinyt, miten lihoamisestani voisi kauniisti minulle huomauttaa. Olen koittanut miettiä, mitä teen väärin, mtta tässä taitaa olla kysymys vain turhien kalorien syömisestä suhteessa kulutukseen. Maalle muuttaessa hyötyliikunta on tipahtanut pois, kaikkialle mennään autolla.

Ensitöikseni mietin syömistäni, ja vältän turhia herkkujen napostelua. Lauantaina on pieni herkuttelupäivä, mutta se edellyttää, että olen ollut ruodussa siihen saakka. Liikuntaa lisään pienin määrin, jottei rasvasäkkini kamalasti järkyty.  Ruokailutottumiksiani seuraamalla, varmaan opin paljon ruokailutottumuksistani.

Tästä se lähtee